Kuu paistaa, tyyntä

rastas aloitti varhaiskonsertin

vesi muuripadassa vieläkin lämmintä

***

Lehdetön haavikko

pystyoksin

liikkumaton

aamu-usvasta mustarastaan huilut

vahvoina

***

Jäseniin valuu

suloinen raukeus.

Vielä voi nukkua,

katolla sateen ropina.

***

Seison pihamaalla pimeässä

metsästä rastaan sirahdus

***

Aukaisen oven ja astun kuistille.

On tullut yö

rantapuiden välistä järven pinta

taivaalla planeettojen ja tähtien valo

***

Laituri rasahtaa kun astun sille.

Avanto on ummessa

mutta saan vettä rantaporeesta.

Vedessä jäähileitä

kuollutta järviruokoa

kesältä, eletyltä.

***

On vielä oikeastaan yö

vain hieman sarastaa

mustarastas laulaa

yksin

tämän pienen hetken

***

En ole kuullut mustarastasta nyt päiviin

Mieleen tulee

se tyttö

***

Pesen käteni vatiin lasketussa vedessä

Kaminan päältä otin, lämmintä vielä

Miten tällaistakin voi rakastaa?

***

Katson saappaita.

Kovin ovat painuneen näköiset,

viisikymmpisen miehen saappaat.

Tämmöisiä näin lapsena,

nyt ovat omat kenkäni.

***

Äkkiä

kärpäsen surahdus

aivan selvä.

Olen saanut taas elää kesään.

***

Olisin halunnut

kertoa

ehkä jollekin tytölle

Että juon laiturilla kahvia

paljain varpain

ja ajattelen sinua.

***

On kesäkuu, vesi järvessä jo lämmennyttä.

Mustarastas lauloi vain hetken.

Siinä ennen viittä.

Nuorena ei tiedä,

mitä jäisi kaipaamaan.

***

Juhannus jo mennyt.

Vielä laulaa

peippo, käki.

Myös mustarastas.

Kohta hiljaisuus,

Sattuu kuin

tyttö olisi jättänyt.

Sattuu aikansa,

vaimenee.

***

Haavan lehtien pauhu.

Korkea- ja matalapaineiden

vääjäämätön

painuminen toinen toisiinsa.

Minä

kiitollisena että hetken

osa tätä iäisyyttä