Kuu paistaa, tyyntä
rastas aloitti varhaiskonsertin
vesi muuripadassa vieläkin lämmintä
***
Lehdetön haavikko
pystyoksin
liikkumaton
aamu-usvasta mustarastaan huilut
vahvoina
***
Jäseniin valuu
suloinen raukeus.
Vielä voi nukkua,
katolla sateen ropina.
***
Seison pihamaalla pimeässä
metsästä rastaan sirahdus
***
Aukaisen oven ja astun kuistille.
On tullut yö
rantapuiden välistä järven pinta
taivaalla planeettojen ja tähtien valo
***
Laituri rasahtaa kun astun sille.
Avanto on ummessa
mutta saan vettä rantaporeesta.
Vedessä jäähileitä
kuollutta järviruokoa
kesältä, eletyltä.
***
On vielä oikeastaan yö
vain hieman sarastaa
mustarastas laulaa
yksin
tämän pienen hetken
***
En ole kuullut mustarastasta nyt päiviin
Mieleen tulee
se tyttö
***
Pesen käteni vatiin lasketussa vedessä
Kaminan päältä otin, lämmintä vielä
Miten tällaistakin voi rakastaa?
***
Katson saappaita.
Kovin ovat painuneen näköiset,
viisikymmpisen miehen saappaat.
Tämmöisiä näin lapsena,
nyt ovat omat kenkäni.
***
Äkkiä
kärpäsen surahdus
aivan selvä.
Olen saanut taas elää kesään.
***
Olisin halunnut
kertoa
ehkä jollekin tytölle
Että juon laiturilla kahvia
paljain varpain
ja ajattelen sinua.
***
On kesäkuu, vesi järvessä jo lämmennyttä.
Mustarastas lauloi vain hetken.
Siinä ennen viittä.
Nuorena ei tiedä,
mitä jäisi kaipaamaan.
***
Juhannus jo mennyt.
Vielä laulaa
peippo, käki.
Myös mustarastas.
Kohta hiljaisuus,
Sattuu kuin
tyttö olisi jättänyt.
Sattuu aikansa,
vaimenee.
***
Haavan lehtien pauhu.
Korkea- ja matalapaineiden
vääjäämätön
painuminen toinen toisiinsa.
Minä
kiitollisena että hetken
osa tätä iäisyyttä