” Iso itikka pistää”, nuori lääkäri sanoo ja heti kohta Alvar tuntee kipeän piston selässän ja kuinka jotain häneen työnnetään. Alvarista poistetaan nestettä, keuhkopussista. Sitä on sitä runsaasti. Alvar ei ollut  viime yönä saanut nukuttua. Jos oli pitkällään, ei saanut henkeä. Syövästä se johtuu. Enää eivät tutki. Tätä nestettä poistavat ja kysyvät kivuista.

Iso itikka pistää. Alvar istuu saunan jälkeen pihakiikussa, huonoon kuntoon se on päässyt, on ollut tässä jo kolmekymmentä vuotta. Maalit hilseilleet, lahoakin jo on. Siinä Alvar istuu ja hieman jaloilla kiikkasee. On pilvistä, kolean alkukesän päivän ilta. Iltapäivällä satoi, mutta nyt ei enää sada. Itikoita tanssahtelee Alvarin ympärillä, joku laskeutuu reidelle, tapailee siinä hetken kärsällään ja lähtee pistämättä lentoon.

Ruoho on vihreää, pitää kohta leikata. Lähikuusikosta kuuluu laulurastaan paikoin huilumaiset äänet. Kohta tulee lehtokurppa, juhannuksena, lentää tästä yli ja sanoo ”tvilit”.

Alvar laskee katseensa syliinsä ja huomaa, että hoitaja pitää häntä olkavarresta.

– Sanotte vaan jos sattuu.

Alvar katsoo kättä. Nuoren naisen käsi. Yhden kesän jos vielä saisi.