Karl kulkee sormellaan naisen otsalta, nenää ja piirtää naisen täyteläiset huulet. Sieltä kaartuviin poskipäihin ja kulmakarvoihin. Nainen aukaisee silmänsä ja hymyilee, ottaa Karlin käden ja painaa sitä kasvojaan vasten.

Kuinka erilainen tämä nainen onkaan! Puoli vuotta Karl on nyt kulkenut tämän naisen kanssa, ja koko ajan on kuljettu samaan suuntaan. Tämä suunta on Karlin mielestä koko ajan ollut olemassa. Mutta yksin tänne ei voi mennä. Silloin, tätä suuntaa saattoi vain kaivata.

Tänne voit mennä askeleen, mutta sitten on jo käännyttävä. Hänen on otettava seuraava askel, käännyttävä sinuun, kutsuttava.

Joudutaan vieraille maille, maille, joilta ei tulla enää takaisin samanlaisina. Koska nyt on tieto, että kaikki on olemassa. Se mistä tultiin jää taakse.