Yökerho

Se oli niitä aikoja, kun en ollut vielä virallisesti eronnut, mutta kuljeskelin jo kapakoissa käytännössä niin kuin poikamies. Oli jo myöhä ja kaljapubit sulkivat oviaan. Lähdimme Hotelli Sokoksen yökerhoon. Se oli siihen aikaan paikka, jonne lopuksi kokoonnuttiin. Seistiin jonossa puolisen tuntia ennen kuin päästiin sisälle. Heti aulassa kadotin kaverini, joiden kanssa oltiin siinä liikuttu. Kävelin yksin salin puolelle.

Tilasin oluen. Baaritiskin edestä vapautui juuri yksi pöytä ja menin siihen istumaan. Pöytä oli korkea ja kapea ja sen molemmin puolin oli baarijakkaroita. Samaan pöytään tuli kaksi ulkomaalaista tyttöä. Niillä oli yllään pikkutopit, minihameet ja korkeat saappaat. Sormet ja ranteet oli täynnä koruja ja korvissa suuret renkaat. En osannut alkaa niiden kanssa juttelemaan.

Oli jo se aika yöstä, että tanssilattia oli täynnä väkeä. Ihmisillä näytti olevan oikeasti hauskaa. Ne jorasi, heilutti käsiään, nauroi, pelleili ja sekoili. Yksi pariskunta huojui humalaisesti ja ne suuteli koko ajan yhtä imua. Mies oli pitkä ja muutenkin iso. Sillä lökötti farkut ja sen käsi oli koko ajan syvällä naisen perseessä niin että kaikki varmasti näki. Jotenkin minua iljetti katsoa.

Naiset olivat joko ukkojensa kanssa tai sitten keskenään tiiviissä porukoissa. Yksi eksyneen näköinen tyttö oli ahdistettu bändikamoja vasten. Sen edessä huojui äijä mahdollisimman matalaksi painautuneena ja hän yritti itsepintaisesti tavoittaa tytön maahan painettua katsetta. Join loput oluesta ja painalsin itsekin väen sekaan tanssimaan.

Krista ilmestyi siihen. Se tanssi yksikseen, mutta jotenkin kuitenkin tuntui että minulle. Olin imarreltu, vaikka Krista ei ollut ollenkaan tyyppiäni. Krista oli työpaikan nirppanokkia ja rasittavalla tavalla hyvä ihminen. On kuitenkin sanottava, että Krista oli parhaimman näköisiä naisia täällä. Hoikka hän oli, ja kaiken puolin itsestään hyvin huolta pitäneen näköinen. Eikä tuntunut olevan ollenkaan humalassa.

Se oli suomipoppia. Jorailtiin ja pyörähdeltiin siinä. Se oli semmoinen paikka, että siellä oli tapana nousta pöydillekin tanssimaan ja niinhän mekin noustiin. Ihmettelin kyllä että Krista teki sen. Tavallaan pöydille nousu tuntui tosi tyhmältä, mutta toisaalta oli hienoa, että oli joku, jonka kanssa tehdä sellaista.

Kappalle loppui ja laskeuduimme lattialle. Ajattelin, että nyt se lähtisi siitä pois, mutta ei se mihinkään lähtenyt. Me tanssittiin seuraavakin kappale ja katseltiin toisiamme silmiin. Sitten tuli hidas kappale. Krista tuli ihan minua vasten ja tunsin sen hoikan, lämpimän vartalon itseäni vasten. Sillä oli päällä vain ohut, vartalon myötäinen musta kotelomekko. Tunsin sen rinnat rintaani vasten. Minusta tuntui, että aloin pihkaantua, kun se oli siinä niin lähellä. Tanssittiin ihan hiljaa ja tunnustelin Kristaa selästä. On sanottava, että olin yksinäinen, ja kaipaisin aika helvetisti elämääni rakkautta.

Kun paikka meni kiinni, kävelimme Kristan kanssa yhdessä taksiasemalle, oli jo valoisaa. Yritin halailla sitä vielä siinäkin, mutta se ei enää antanut. Punakylkirastas lauloi kaupungin puistossa. Yritettiin ottaa taksia lennosta, mutta eihän se onnistunut. Kello oli jo yli viiden ennen kuin tolpalle tuli taksi. Krista aikoi mennä kotiinsa, minullekin tuli taksi saman tien.

Ei mennyt puoltakaan vuotta tästä tapahtumasta, kun selvisi, että Krista seurustelee yhden meidän työpaikalla olevan miehen kanssa ja oli ottamassa eroa ukostaan.

Teksti: Petri Sipola